Eläkeläistarinoita Punasvaarasta
Pelkola 22.12.2008
Julkaistu 23.12.2008, rajankoiramiehet.fi

Maailmanmestari Reijo Lattua pyydettiin kertomaan kuulumisia rajakoiranohjaajauran päättymisen jälkeen. Samalla kyseltiin miten 2.2.1979 varaohjaajana alkaneen koiranohjaajauran aikana rajan koiratoiminta on muuttunut. Parin tunnin juttutuokiosta olisi saanut kirjan aikaan, kun mukana oli toinen pitkän päivätyön tehnyt koiranohjaaja Rajan koiramiehet ry:n entinen puheenjohtaja ja Pelkolan koiravastaava Juha Pasanen.

Työt edelleen metsässä
Reijo saapui jututettavaksi suoraan metsäkoneen penkiltä Karhusuolta. Omien sanojensa mukaan hän toimii kiireapulaisena. Rajapolku on vaihtunut hakkuuaukoksi ja laikutus mättääksi, eli metsässä Lattu pysyy edelleen.
Aluksi keskusteltiin viimeisimmistä uutisista Rajavartiolaitoksen ja Kaakkois-Suomen rajavartioston koiratoiminnassa. Vartioasemien yhdistämiset, ruokaraha-asiat sekä yleisesti miten koirapuolella menee tuntuivat kiinnostavan edelleen. Asiat eivät juuri ole vajaassa vuodessa muuttuneet, jonka ajan käytännössä Reijo on ollut poissa rajan koiratoiminnasta. 1.7.2008 oli virallinen eläkkeelle jäämispäivä.

Harrastuskoirien kouluttaminen jatkuu, mutta..
Tällä hetkellä Punasvaaran tarhassa on kolme harrastuskoiraa. Koiran kouluttamiseen aikaa käytetään murto-osa verrattuna aktiivipalvelusaikaan.
Parhaimmillaan Punasvaaran kentän laidalla on ollut 30 autoa ja erinäinen määrä koiria sekä ohjaajia kouluttamassa koiria. Tällä hetkellä käy satunnaisesti ohjaajia koirineen. Puhelin soi koiriin liittyen vähemmän kuin aiemmin, ehkä kymmenesosan entisestä.
Koirien kanssa tekeminen on Reijon mukaan vähentynyt aiempaan verrattuna paljon. Hän kertoo keskittyvänsä yhteen asiaan kerrallaan, jolloin muiden asioiden täysipainoinen tekeminen ei sovi kuvaan. Rouva Lattu onkin kuuleman mukaan asian kiteyttänyt: Ennen reenattiin koiria seitsemän päivää viikossa, nyt oltaisiin koneen kanssa joka päivä metsässä. Reijo myös totesi että jonkinlainen kyllääntyminen ja yhden aikakauden päättyminen elämässä on syynä vähentyneeseen panostukseen koiraharrastukseen. Vauhtia hiljentää myös ongelmat polvien kanssa.
Joka tapauksessa Latulla on tavoitteena osallistua vuoden 2009 SPL suojelumestaruuskisoihin nykyisellä kisakoirallaan jonka osallistumisoikeus mestaruuskilpailuihin on yhtä SchH3 tulosta vajaa. Koirassa on materiaalia ja ongelmia on tuottanut lähinnä jälki. Kuten Lattu itse totesi jälki pitää kouluttaa ja kouluttamiseen joutuu käyttämään aikaa ja ajan käyttämättä jättäminen näkyy tuloksissa. Treenaaminen tapahtuu lähinnä Viinasen Mikan ja Laakon Raimon kanssa.
Kojon Reijon kanssa pitkään jatkunutta menestyksekästä yhteistyötä koirien kouluttamisessa ei Lattu muiden kiireiden ja polvivaivojen vuoksi ole pystynyt jatkamaan.

Varaohjaajasta koiranohjaajaksi
Rajakoiria Reijolla oli koiranohjaajavuosien aikana Ronda, Kimmo ja viimeisenä Arttu. Toisena työpäivänä tuli nimitys varaohjaajaksi. Siviilikoira Reijolta löytyi jo tuolloin. Reijo kertoi ennen RVL:n palvelukseen tuloaan työskennelleensä Simpeleellä tehtaalla kolmisen kuukautta, josta sai kahdessa viikossa saman palkan kuin Rajavartiolaitoksesta kuukaudessa.

Koiratoiminnan nousukaudelta taantumaan
Latun mielestä oman koiranohjaajauransa aikana tapahtui RVL:n koiratoiminnassa huimaa nousua ja taantumaa. Muutamassa vuodessa hypättiin eri vuosisadalle. Siirryttiin viettien käyttämiseen rajakoiran kouluttamisessa.
90-luvun puolivälissä muutamat ohjaajat, Lattu mukaan lukien, alkoivat hakeutumaan ja tappelemaan koulutukseen pääsystä ja tiedon hausta mm. siviilipuolelta. 1994-1995 alkoi kokonaisvaltaisen näkemyksen ja kokemuksen hakeminen Rajavartiolaitoksen ulkopuolelta. Siviilipuolelta saatiin suuri määrä tietoa jota sovellettiin rajakoiran kouluttamiseen. Lisäksi saatiin kontakteja ja entistä parempaa koiramateriaalia rajalle. Tuolloin asiat lähtivät etenemään siihen suuntaan jolla tekemisen tasoa pystyttiin nostamaan. 1998 pätevöitiin ensimmäisiä maalimiehiä rajalle, Lattu mukaan lukien.
Suojelukoulutuksen alkusysäyksen jälkeen alkoivat aukeamaan portit myös muuhun koirankouluttamiseen eri tasolla kuin aiemmin ja koiramäärät nousivat 90-luvulla vauhdilla. Koirilla ei ennen 90-lukua tarkastettu samaa tahtia rajaa kuin esimerkiksi tänä päivänä. Koiraton partio alkoi siirtymään historiaan. Jälkiharjoittelua siirrettiin rajalle, oikeaan työympäristöön. Ammattimainen ote koirien kouluttamiseen ja koulutustapoihin oli tullut. Varmasti toimivia koiria oli ollut Rajavartiolaitoksessa aiemminkin, mutta niinkuin monissa muissakin toiminnoissa kehitystä on tapahtunut ja huimasti.
Latun mielestä hyvä kehitys jatkui vuoteen 2005 asti. Lakko, henkilökemiat, kateus ja maan kaivaminen jalkojen alta alkoi näyttelemään koiratoiminnassa omaa ikävää sivujuonnettaan. Asioiden puhuminen suoraan on ollut Reijolle ominaista. Jotkut sen kestävät, toiset taas eivät. Piste iin päälle tuli vuonna 2005 jolloin julkisuudessa puhuttiin rajojen tarkastamisesta helikopterilla ja unohdettiin tärkeimmän valvontatyökalun eli koirapartion merkitys. Ammattitaitoa ei arvostettu ja maailmanmestarin mitta täyttyi. Vuosien kova työ ja panostaminen alkoi tuntumaan turhalta. WUSV suojelumestaruuskilpailujen maailmanmestaruus 2003 jäi työnantajalta huomiotta.
Vanhasta rajakoiran ohjaajasta mm. rajakoirilla suoritettavan rajan tarkastamisen välien jättäminen väliin useiksi päiviksi ei kuulosta järkeen käyvälle. Lattu totesi että ehkä tässä on kyseessä muutosvastarinta tai jotain siihen suuntaan, mutta onneksi ei asiaa tarvitse enää pohtia. Asioihin puuttuminen ja päätöksen teko sellaisten asioiden suhteen joista ei ymmärretä on korostunut koiratoiminnan kohdalla. Jokainen jolla on ollut kotona koira, omaa mielipiteen koirista, mutta hyvä päätöksen tekijä kuulee asiantuntijoita ja tekee päätökset perustuen tietoon, ei tunteeseen tai vääränlaisiin mielikuviin.

Koiran kouluttamisesta
Reijon mielestä koulutuksen hakeminen oman vartioaseman tai vartioston ulkopuolelta on perusedellytyksiä kehittymiseen koiranohjaajana. Koulutustapojen ja erilaisten näkemyksien merestä ohjaajan tulisi osata ottaa koiralleen sopivat työkalut käyttöön kun tarve sitä vaatii. Suinpäin syöksyminen erilaisista koirankoulutustavoista toiseen on vääryyttä koiraa kohtaan Latun mielestä. Koirankoulutuksesta 80% on tunnetta, 20% yrityksen ja erehdyksen kautta tapahtuvaa. Koirankoulutus on yksinkertaista, periaatteessa. Koiranlukemisen opettelu on kaiken lähtökohta, oli kyseessä laji mikä tahansa. On yksi asia lukea omaa koiraa ohjaajana, toinen asia lukea useita koiria maalimiehenä.

Loppusanat
Joka tapauksessa Rajavartiolaitoksessa Kangaskosken vartioasemalla koiranohjaana toimiminen oli hienoa elämää Reijon mielestä. Harjoittelumahdollisuuksia annettiin ja pystyttiin luomaan.

Linkit:
http://www.bacteroidesxabarovsk.com/